Näsijärven Pahvitehtaan matkalaukku - mummun muisto

Sain viimeviikonloppuna mielenkiintoisen puhelun isältäni. Hän oli siivoillut lapsuudenkotimme vinttiä ja löytänyt vintiltä vanhan matkalaukun. Isäni oli ollut kiikuttamassa laukkua roskiksen suunnalle, kun oli yhtäkkiä päätynytkin soittamaan minulle. Hän kysyi haluaisinko nähdä jo edesmenneen mummuni vanhan matkalaukun. No tietenkin. Onhan minulla jo paljon muitakin esineitä ja huonekaluja äitini lapsuudenkodista Epilästä Tampereelta.

Tarina siis jatkuu. Mummuni oli ollut töissä Näsijärven Pahvitehtaalla, jossa näitä matkalaukkuja valmistettiin. Tänään olenkin matkannut ajatuksissani 50-luvulle. Silmät sulkiessani näen, kuinka nuori nainen menee päiväksi töihin pahvitehtaalle Pispalan maisemissa. Nainen on mummuni, jonka lämpöisen hymyn ja hennon naisen olemuksen muistan vieläkin. Siitä on nyt n. 20 vuotta, kun mummun viimeisen kerran näin.

"Näsijärven Pahvitehdas perustettiin vuonna 1893 Tampereen Pispalaan Näsijärven rannalle ja se oli toiminnassa vuoteen 1989 saakka.
Tehdas valmisti ensimmäisenä Suomessa lumppupahvia ja sen tuotevalikoimaan kuuluivat muun muassa rautateiden matkalipuissa käytetty pahvi, matkalaukut ja sähköeristyspahvi. Tehtaan vuosituotanto oli 550 tonnia ja sen palveluksessa oli parhaimmillaan 200 henkilöä.

Näsijärven pahvitehtaan entisissä tiloissa on nykyisin taiteilijoiden ja pienyrittäjien työtiloja ja verstaita."
Lähde:Wikipedia

Lapseni oli suunnattoman innoissaan vanhasta matkalaukusta. 4-vuotias pakkasi laukkuun keijusiivet ja sanoi matkustavansa Bulgariaan. Hetken päästä hän oli jo tunkemassa siskoaan matkalaukkuun, mutta onneksi äiti ehti väliin.

Minulla on tyystiin vielä suunnitelma auki, miten aion laukkua käyttää. Lapset ovat kyllä siitä niin innoissaan, että lieneekö syytä tehdä siitä lelulaatikko? Nähtäväksi jää.

Fiilistelin tänään laittamalla laukkuun Miss Etoilen hattulaatikoita ja korujani. Valitettavasti en ole yksinelävä sinkku, että voisin jättää asetelman juuri näin. Lapsiperheessä on siis tehtävä uudet suunnitelmat.
Otan mielelläni ideoitanne vastaan, miten matkalaukkua voisi hyödyntää...

Vanha kirjoituslipasto

Ystäväni lähetti minulle kuvan vanhasta kirjoituslipastosta viikko sitten. Hän oli siivoamassa isoäitinsä kuolinpesää. Lämmin osanottoni vielä ystäväni ja hänen läheistensä suruun.
Hän kysyi minulta, että haluaisinko ostaa hänen mummunsa vanhan kirjoituslipaston. Tottakai halusin. Lähetin eilen hänelle takaisin multimediaviestin, jossa lipasto oli löytänyt paikkansa meidän kodista ja kerroin, että hänen mummunsa muisto elää ikuisesti nyt täällä.
Lipaston alkuperäiset vetonupit olivat myös todella kauniit, mutta halusin vaihtaa ne tämmöisiin EveliinanTalosta löytämiini vaaleanvihreisiin nuppeihin.

Tässä kuvassa lipasto alkuperäisillä vetonupeilla.

... jalipasto uusilla vetonupeilla

Nupit: LENE BJERRE

Näihin sisälaatikoihin ajattelin myös  hakea uudet vetonupit.

Lipasto löysi paikkansa meidän olohuoneesta.

vanha ikkunanpoka ja ylimääräistä aikaa

Pääsiäisen vapaiden aikana oli sitä ns. ylimäärästä aikaa. Ajattelin lopulta pyytää miestäni laittaamaan seinään häneltä joululahjaksi saamani ikkunanpokan, joka kertoi haaveestamme saada lapsi ja sen toteutumisesta. 3,5 kuukautta olin jo kärsivällisesti odotellut... Tämä vieno pyyntöni sai aikaiseksi seuraavanlaisen statuksen mieheni facebookissa ja äärettömän ryöpyn kommentteja miespuolisilta tutuilta.

Aviomieheni FB status pääsiäisenä 2012:
 "Rouvani sanoo: Laita äijä toi vanha ikkunankarmi tohon seinälle..... Menen talliin ja väsään koukut siihen ja palattuani rupeen laittaan seinälle... Rouva: Älä sitä siihen laita, ku vaihdetaankin huonekalujen järjestys ja sitten vasta sanon mihin se laitetaan..." Miks nää hommat aina leviää käsiin, TÄ??? Tilanne vaatii olutta, ihan selkeesti!!!!" 


Siis täh.. en voi ymmärtää mieheni reaktioita... Eihän hän lopulta joutunut kuin asentamaan sen taulun seinälle, siirtelemään vähän huonekaluja, virittämään kotiteatterijärjestelmät uusiksi sekä siirtämään kaiuttimien paikkaa seinällä.. ja vain odottamaan sen ajan, kun minä ensin imuroin, pesin lattiat ja siitähän se idea sitten lähtikin, että ikkunat myös. :) Miksi miehet tekevät elämästään muka niin hankalaa...? Kysyn vaan.

Jopa mäyräkoiramme Pimu uskalsi ottaa rennosti tuon huonekalujenpaikanvaihto-operaation.

Isäni lapsuuden puujakkara

Kyläilin kummitädilläni tällä viikolla ja hän lahjoitti minulle tämän pikkiriikkisen isäni vanhan lasten jakkaran.

Mielestäni tälle ei tarvitse tehdä yhtään mitään... Se on juuri niin ihana ajan patinoima, kuin toivoa saattaa!

vintage-paperilla päällystetyt tulitikkurasiat

Talvi ja pimeys, kynttilä ja lämpö, sekä ihanaa pikku näpertelyä. Ilahduta ystäviä viemällä kauniisti koristeltu tulitikkurasia ja kynttilä lahjaksi. 

Tarvitset vain puntillisen tulkkareita, liimaa, kauniita papereita, nauhaa ja muita koristeita. Päällystäessä tulitikkuaskia muista jättää ainakin yksi sytytyspinta päällystämättä. ;)